Mitä selkokielellä oikeastaan tarkoitetaankaan? Selkokieltä ei vielä tunneta kovin hyvin, ja siihen liittyy paljon harhaluuloja. Oion niitä blogitekstissäni.
VÄITE: Selkokieli tarkoittaa yleiskieltä, jossa käytetään tavallista lyhyempiä lauseita.
Lyhyet lauseet ovat selkokielen näkyvin piirre, mutta pelkkä lauseiden lyhentäminen ei tee tekstistä selkokielistä. Selkokieliselle tekstille on tyypillistä muun muassa, että
- aihetta käsitellään lukijan kannalta mielekkäästä näkökulmasta
- tekstissä ei ole epäolennaista tietoa
- tekstin jäsentely auttaa lukijaa löytämään olennaisen
- tekstissä on pääosin yleistä, lukijoille tutuksi arvioitua sanastoa
- tekstissä ei ole paljon vaikeita kielen rakenteita ja
- tekstissä on pääasiassa helpoimpia sanojen taivutusmuotoja.
VÄITE: Selkokieli on huonoa tai vajavaista suomea.
Selkokieli on tietoisesti muokattua ja huolellisesti sääntöjen mukaan laadittua kieltä, jonka tavoitteena on helpottaa ymmärtämistä. Se perustuu tutkimukseen ja vakiintuneisiin ohjeisiin – kyse ei siis ole virheellisestä kielestä tai ”huonosta suomesta”. Sitä myös koskevat samat oikeinkirjoitussäännöt kuin yleiskieltäkin. Selkokielessä teksti mukautetaan lukijan tarpeisiin.
Jos selkokieli olisi vajavaista suomea, sillä ei voisi välittää samoja merkityksiä kuin yleiskielellä. Todellisuudessa sillä välitetään samat asiat, mutta ymmärrettävämmin.
Esimerkki:
Yleiskieli
Päätökseen tyytymätön asianosainen voi hakea siihen muutosta oikaisuvaatimusmenettelyllä.
Selkokieli
Jos et ole tyytyväinen päätökseen, voit pyytää siihen muutosta. Tätä kutsutaan oikaisuvaatimukseksi.
VÄITE: Selkokielellä ei voi käsitellä vaikeita asioita.
Selkokielellä voidaan käsitellä myös monimutkaisia aiheita.
Selkokieli sopii hyvin myös esimerkiksi politiikkaa, terveyttä, oikeuksia tai yhteiskunnallisia aiheita koskeviin teksteihin, koska ymmärrettävyys ei vähennä tiedon määrää eikä vääristä sisältöä.
Monimutkainen aihe ei vaadi monimutkaista tekstiä, vaan pikemminkin päinvastoin. Jos esimerkiksi yhteiskunnallisista asioista kerrotaan vain vaikealla kielellä, osa ihmisistä jää keskustelun ulkopuolelle. Selkokieli tukee useampien mahdollisuutta saada tietoa ja osallistua yhteisiin asioihin.
Esimerkki:
Yleiskieli
Hallituksen tavoitteena on vahvistaa julkisen talouden kestävyyttä sopeuttamalla menoja ja lisäämällä työllisyyttä edistäviä toimia.
Selkokieli
Hallitus haluaa parantaa valtion taloutta. Se aikoo vähentää menoja ja tehdä toimia, joiden avulla useampi ihminen saisi töitä.
VÄITE: Selkokielessä ei saa käyttää vaikeita sanoja.
Vaikeat sanat voivat olla selkokielisessä tekstissä täysin perusteltuja
Selkokielessä suositaan tuttuja ja konkreettisia sanoja, jolloin syntyy helposti väärinkäsitys, että vierasperäiset termit, ammattikieli tai abstraktit käsitteet ovat siinä kokonaan kiellettyjä. Näin ei ole, vaan toisinaan selkokielisessä tekstissäkin käytetään vaikeita sanoja, jos ne ovat aiheen ymmärtämisen kannalta välttämättömiä ja esiintyvät lukijan arjessa tai palveluissa.
Kaikille ilmiöille ei ole olemassa helppoa korvattavaa sanaa, ja korvaavasta kiertoilmauksesta saattaisi tulla tarpeettoman pitkä. Esimerkiksi sanat ilmastonmuutos, ulkopolitiikka ja demokratia ovat vaikeasti korvattavissa.
Selkokielisen tekstin perusperiaate on kuitenkin ymmärrettävyys, joten vaikeat termit selitetään selkeästi tekstin yhteydessä. Samalla lukija voi myös oppia uusia käsitteitä.
VÄITE: Kaikki hyötyvät selkokielestä yhtä paljon.
Selkokieli voi olla ainoa keino ymmärtää tekstiä ja osallistua yhteiskuntaan.
Selkokieli on kehitetty vastaamaan tiettyjen kohderyhmien tarpeisiin. Jos henkilöllä on merkittäviä vaikeuksia lukea tai ymmärtää yleiskieltä, selkokieli voi olla välttämätöntä, jotta hän ymmärtää saamansa tiedon.
Sen sijaan sujuvasti lukevalle selkokieli on kuitenkin usein vain hieman tavallista helpommin luettava vaihtoehto. Aikaa ja vaivaa säästyy, joten hyötyä selkokielestä on toki kiireiselle ja sujuvalle lukijallekin.
Jos tavoitteena on palvella laajaa yleisöä, selkeä yleiskieli riittää usein. Selkokieltä tarvitaan silloin, kun yleiskieli jättäisi osan ihmisistä tiedon ulkopuolelle.
VÄITE: Selkokielinen teksti on lyhennetty versio alkuperäisestä.
Selkokielinen teksti ei ole pelkkä tiivistelmä alkuperäisestä, vaan kohderyhmälle mukautettua kieltä.
Selkokielessä lukijan tiedontarve ratkaisee enemmän kuin tekstin pituus.
Selkokielisen tekstin tavoitteena ei ole tehdä tekstistä mahdollisimman lyhyt, vaan mahdollisimman ymmärrettävä. Selkokielinen teksti voi joskus olla jopa alkuperäistä pidempi, jos asia vaatii taustoitusta tai käsitteiden avaamista. Tietoa voi joutua lisäämään esimerkiksi selitysten ja esimerkkien avulla.
Alkuperäinen teksti voi selkokielistäessä tietysti lyhentyä paljonkin, etenkin jos siinä on runsaasti epäolennaisia rönsyjä. Selkotekstistä nimittäin karsitaan pois kaikki turha tieto, jota lukija ei tarvitse asian ymmärtämisen kannalta. Kaikkia tekstiä elävöittäviä yksityiskohtia ei kuitenkaan poisteta eikä tekstiin saa syntyä sisällöllisiä aukkoja, joita lukija joutuisi päättelemään tai jotka hänen oletetaan tietävän. Pelkkä alkuperäisen tekstin tiivistelmä on siis eri asia kuin selkokielinen teksti.
VÄITE: Selkokieltä tarvitaan vain kirjoitetuissa teksteissä.
Selkopuhe helpottaa vuorovaikutusta monissa arjen tilanteissa. Palvelutilanne voi helposti epäonnistua, jos käytetty kieli on liian vaikeaa.
Selkokieltä voi käyttää myös puheessa, asiakaspalvelussa, opetuksessa, videoissa ja viranomaiskohtaamisissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että puhuja käyttää tuttua sanastoa, kertoo yhden asian kerrallaan, välttää tarpeetonta ammattisanastoa ja varmistaa, että kuulija pysyy mukana. Vastuu keskustelun onnistumisesta ja ymmärtämisestä on kummallakin puhujalla, mutta osaavammalla on kuitenkin suurempi vastuu oman puheensa ja viestinsä sopeuttamisesta toisen puhujan tarpeisiin.
Selkokeskuksen verkkosivuilta löytyy hyviä ohjeita selkopuheeseen. Selkokeskus tarjoaa myös koulutuksia.
VÄITE: Selkokieli on tarkoitettu vain kehitysvammaisille.
Selkokielen käyttäjäryhmä on yllättävän laaja. Sitä tarvitsevat kehitysvammaisten lisäksi esimerkiksi
- monet muistisairaat
- afasiaa sairastavat (taustalla usein aivoinfarkti tai -verenvuoto)
- ikääntyneet
- lukivaikeuksista kärsivät sekä
- suomea opettelevat maahanmuuttaneet.
Suomessa selkokieltä tarvitsee arviolta 632 000–812 000 ihmistä eli noin 11–14 prosenttia väestöstä Selkokeskuksen mukaan.
Selkokieli on tarkimmin kohderyhmänsä huomioiva kielimuoto. Jos oletettuina vastaanottajina on esimerkiksi muistisairaat, tekstiin rakennetaan ”muistikoukkuja” tukemaan heikentynyttä työmuistia. Tai jos teksti on suunnattu maahanmuuttaneille, tekstissä voidaan opettaa toiston avulla uutta sanastoa.
VÄITE: Selkokieli on sama asia kuin selkeä kieli.
Selkokieli on oma kielimuoto ihmisille, joille yleiskieli on liian vaikeaa.
Yleiskieli eli ”kirjakieli” on kaikille kielenkäyttäjille tarkoitettu, normitettu ja neutraali kielimuoto, joka opitaan koulussa. Sitä käytetään muun muassa uutisissa, oppikirjoissa, viranomaistiedotteissa ja asiateksteissä. Yleiskielellä tarkoitetaan ensisijaisesti kirjoitettua kieltä, mutta sitä käytetään puhuttunakin virallisemmissa tilanteissa, esimerkiksi uutislähetyksissä.
Osalle ihmisistä yleiskieli on selkeänäkin versiona liian vaikeaa. Yleiskieltä voidaan kuitenkin mukauttaa selkokieleksi. Tällöin tekstin sisältö, sanasto ja rakenne muutetaan yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi. Myös selkotekstin ulkoasu tukee ymmärtämistä (rytmitys, selkeä fontti ja selkorivitys).
Selkokieltä tarvitaan silloin, kun yleiskieli jättäisi osan ihmisistä tiedon ulkopuolelle tai kun asia koskee erityisesti selkokielen tarvitsijoita. Kyse ei siis ole joko–tai-ajattelusta vaan oikean kielimuodon valinnasta oikealle kohderyhmälle. Selkotekstejä käytetään usein myös täydentämään yleiskielistä versiota.
VÄITE: Selkokielen kirjoittaminen on helppoa.
Selkokielen kirjoittaminen on vaativaa asiantuntijatyötä ja vaatii erityisosaamista. Kirjoittajan täytyy tuntea sekä selkokielen periaatteet että kohderyhmän tarpeet.
Kirjoittaja joutuu esimerkiksi miettimään, miten hyvin lukija tuntee erilaisia tekstilajeja. Selkotekstin tyylin pitää nimittäin vastata alkuperäisen tekstilajin tyyliä; esimerkiksi uutisen pitää olla tyyliltään uutinen myös selkokielellä. Faktojen täytyy olla kohdallaan eikä tekstiin saa lisätä kirjoittajan omaa arvomaailmaa. Lukijaa ei saa myöskään aliarvioida eikä holhota.
Tekstien kohderyhmä eli sen vastaanottajat vaikuttaa tekstin vaativuuteen ja hienosäätöön. Selkokielikään ei ole aina vaativuudeltaan samantasoista, vaan sitä on kolmentasoista: helppoa, perus- ja vaativaa selkokieltä. Viimeksi mainittu tosin lähestyy jo yleiskieltä niin, että tarkkaa rajaa on vaikea sanoa. Käytännössä helppo selkokieli voi tarkoittaa hyvin yksinkertaista kuvin tuettua kieltä. Yleensä selkokielestä puhuttaessa tarkoitetaan kuitenkin perusselkokieltä, joka sopii useimmille kohderyhmille.
Lähteet:
Selkokielen opintokokonaisuuden kurssimuistiinpanot 2024–2026, Helsingin yliopisto.
Selkokeskuksen verkkosivut, www.selkokeskus.fi
Tarvitsetko apua tekstien kanssa?
Jos viestisi ei tunnu tavoittavan asiakkaitasi, autan mielelläni.